torstai 28. maaliskuuta 2024

Fenkolia papujen kanssa

Minähän en sitten ole mikään fenkolifani, mutta näin niin hyvältä näyttävän fenkoliruoan instassa, että sitä piti kokeilla. En löytänyt blogista ohjetta, en tiedä onko hänen bloginsa enää aktiivinen, vai ovatko muut somekanavat nyt enemmän tapetilla. Mutta ohje on kokonaan instassa nähtävillä. 

Pannulla paistettu fenkoli paputahnalla

  • 1 fenkoli lohkoihin leikattuna (säästä vihreät tilliä muistuttavat haitulit, jos niitä on tallella fenkolimötikässä)
  • 1 sipuli
  • 1 tölkki valkoisia papuja liemineen (ohjeessa oli butter beans, mutten ole oikein suurikaan papuasiantuntija)
  • vettä (jos tarpeen)
  • voita ja oliiviöljyä
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • kuivattuja fenkolinsiemeniä
  • sitruunan kuorta raastettuna ja sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
Laita valurautapannulle ihan vähän oliiviöljyä ja paahda fenkolilohkoja muutamia minuutteja molemmin puolin. Lisää mukaan voita, timjamia ja mitä yrttejä nyt käytätkään ja pienennä kuumuutta pannun alla. Kypsennä lohkoja kunnes ne ovat kauniin värisiä ja pehmeitä, lisää voita mikäli se on tarpeen. 


Kuullota toisella pannulla silputtua sipulia oliiviöljyssä minuutti pari ja lisää mukaan valkosipulimurska ja fenkolinsiemenet sekä pavut liemineen. Sekoittele ja kypsentele muutama minuutti, pavuthan ovat kypsiä, mutta ne saavat hieman pehmetä vielä. Lisää mukaan vettä, jos seos meinaa tulla liian kuivaksi. Purista mukaan hieman sitruunamehua ja raasta sekaan vielä kuorta pikkuisen. Erota 2/3 seoksesta ja kaada se blenderin kannuun. Loput jätä pannulle ja mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Surruuttele blenderissä oleva osa tasaiseksi, lisää tilkka vettä, jos tasaisen tahnan aikaansaaminen vaatii. Kaavi tahna kannusta kulhoon ja lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria. 

Kun fenkolilohkot ja paputahna ovat valmiit, lämmitä vielä jäljellä olevat kokonaiset pavut uudelleen ja sekoita mukaan fenkolin tillimäiset hapsut. Levitä tahna lautasille, asettele kypsät fenkolilohkot päälle ja lusikoi mukaan loput kokonaiset pavut liemineen. Vähän vielä sitruunamehua ja tuoretta yrttiä päälle ja valmista on! Voin jos vaihtaa öljyyn tai muuhun eläimettömään tuotteeseen, tulee vegaanistakin, mutta kasvisruokaa nyt kai ainakin voin kanssa. 

Tykkäsin tästä fenkoliruoasta enemmän kuin fenkolista koskaan, söin noin kolmasosan fenkolista ja Antti loput. Paputahnakin oli oikein hyvää. Meillä ei ollut mitään kunnollista leipää kaveriksi, mutta paahtoleipäkin kelpasi lautasen luuttuamiseen. 


keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Friteeratut oliivit & labneh


Olin jokunen viikko sitten ystäväni kanssa syömässä Jyväskylän Ravintola Cielossa. Otin alkupalaksi annoksen, joka jäi mieleen tosi kivana ja nyt ulkomuistista ja pientä hakutointa tehden toistin sen eilen melko tarkkaan. Annoksessa oli topakan valkosipulista labnehia ja friteerattuja oliiveita. Noin 92 prosentin varmuudella uskallan sanoa, että ne olivat vihreitä oliiveja, mutta on tässä ennenkin väärässä oltu. 

Labnehiin olen aikoinaan tutustunut ensimmäisen kerran Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan kautta jo kymmenen vuotta sitten. Mutta näköjään en silloin vielä kokeillut sitä heti tai ainakaan tehnyt postausta. Sitä on kyllä vaikea uskoa, siihen aikaan tein postauksen ihan kaikesta mitä söimme. 

Labneh

  • 400 g turkkilaista jogurttia
  • 2 tl valkosipulimurskaa
  • karkeaa Noirmoutierin suolaa (saa se olla mitä hyvänsä suolaa, no ehkei tiesuolaa kumminkaan)
  • chilihiutaleita
  • oliiviöljyä
  • tuoretta lehtipersiljaa
Valuta turkkilaista jogrttia juustokankaassa tai tiheässä siivilässä talouspaperiarkki apuna useita tunteja, yönkin yli. Säästä valunut neste, jos olet aikeissa leipoa sämpylöitä lähipäivinä. 


Sekoita kiinteytyneeseen jogurttiin valkosipulimurskaa ja suolaa makusi mukaan, saa olla miedompaa mutta saa olla tujakkaakin. Levitä labneh lautaselle ja ripauta pinnalle hieman chilihiutaleita ja oliiviöljyä ja koristele vielä tuoreella yrtillä. 

Uppopaistetut oliivit 

  • noin 12 kivetöntä vihreää säilykeoliivia syöjää kohden 
  • 1-2 kananmunaa (riippuen oliivien määrästä)
  • vehnäjauhoja
  • korppujauhoja tai pankomurua
  • öljyä friteeraamiseen
Tämä valmistustapa on nyt sitten kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä, vähän kurkin oliivien friteerausohjeita, mutta monissa oliivit täytettiinkin. Siihen minä en ryhtynyt. 

Tee ensin leivitysasema: laita yhteen kulhoon vehnäjauhoja, toiseen vatkattu kananmuna ja kolmanteen korppujauhoja (tai pankoa). Valuta oliivit mikäli ne ovat liemessä, mutta älä kuivaa mitenkään fanaattisesti, että leivitysjauho tarttuu  niihin. Kumoa oliivit venhäjauhokulhoon ja pyörittele niitä jauhoissa niin, että ne saavat kauttaaltaan jauhopinnan. Poimi oliivit sitten jauhoista ja pyöritä ne kananmunassa. Luonnollisena jatkumona oliiveille annetaan sitten vielä korppujauhokylpy. Tämän jälkeen ne nostellaan leivinpaperin päälle hieman kuivahtamaan. Joissakin ohjeissa leivitys vielä toistettiin, kun ensimmäinen leivityskerros oli ensin kuivunut jääkaapissa joitakin tunteja. Tämmöiseen ylenpalttisuuteen en äitynyt. 


Kuumenna kattilassa muutaman sentin korkeudelta uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 180 asteeseen. Nostele oliivit paistumaan muutamaksi  minuutiksi, kunnes pinta on sopivan ruskettunut ja rapea. Oliivien kypsyydestä ei tässä kohden tarvitse huolehtia, säilykettä kun ovat. Nostele valmiit rapeakuoriset oliivit paperin päälle valumaan ja hetken kuluttua asettele ne labnehin päälle ja syö mitä pikimmin paahdetun leivän kanssa. 


Tuli mieleen, että suuret varrelliset kapriksetkin sopisivat tällaiseksi naposteltavaksi labnehin kanssa, mutta silloin labnehia ei varmaan kannattaisi suolata juuri ollenkaan. Oliivienkin suolaisuutta kannattaa maistella jo alkuvaiheessa, jo ennen labnehin suolaamista. Ravintola-annoksessa valkosipulisuus oli suolaisuutta merkittävämpi juttu. 

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Jollei tämä talvi nyt jo lopu, niin sitten se jatkuu


Alamme olla täällä vähitellen sellaisessa jalka oven raossa-tunnelmissa. Talvi riittäisi jo ja CampaAdria kiinnostelisi melkoisesti. Se on ollut talviteloilla lokakuun lopulta asti. Kunhan tiet sulavat sen verran varmasti, että autolla tohtii liikkeelle, se pääsee huoltoon ja sitten matka alkaa. Autolle oli varattu huolto jo marraskuun alkuun, mutta silloin tuli heti lunta runsaasti ja sitä on sen jälkeen ollut sitten ihan koko ajan enemmän tai vähemmän, useimmiten enemmän. 

Talvi tuntui tällä kertaa jotenkin todella pitkältä, se alkoi heti, kun saavuimme viime reissusta lokakuun lopulla. Kannoimme suuren määrän tavaraa autosta sisälle kannellisiin muovilaatikoihin pakattuina. Olen tuolta ruokavarastoista talven aikana käyttänyt yhtä ja toista pois, joten ennen kuin laatikot kannetaan takaisin autoon ja järjestellään omille paikoilleen, on minun käytävät läpi mitä voisi lisätä ja mitä poistaa, jollei sitä ole viime kaudenkaan aikana käytetty. Kaikki irtotekstiilit ovat talven myös sisällä Ikean säilytyspusseissa, ne on syksyllä pesty ja pakattu odottamaan kevättä, mobiilipiglettejä myöten. 



Talvi oli myös paljon kylmempi kuin edellinen. Pidimme talossa lämpöjä melko matalina sähkösyistä ja puimme vain lisää päälle. Jossain kohden tammikuussa niiden kaikkein kovimpien pakkasten aikaan ymmärsimme, että 32-vuotiaan talon lämmitysjärjestelmässä on jotain vialla, kun eivät monet villavaatteetkaan riittäneet. Sittemmin viat on korjattu, eikä maksanut edes hirveästi. Onneksi on olemassa hyviä sähköalan yrittäjiä, jotka saimme apuun. Villavaatteista vastaa äitini. 


Talvisia ajankuluja olivat mm. monet korealaiset ateriat ja raclettet olohuoneessa snookeria katsoen, samoin kerran kokeilimme kuunnella schlageria,  muttei se onnistu kuin Bremenin womolla, siellä voi Schlager DeLuxe-kanavaa katsoa ja kuunnella, muualla se on liian hapokasta. Matotkin saivat vuotuisen lumipesunsa, tällä talvikaudella jo ennen joulua. 





Yhtenä aamuna söimme mukavat lämpimät leivät, niihin tuli pannulla voissa paahdettu leipäviipale, johon oli tehty stanssilla kolo keskelle. Koloon rikoin kananmunan ja paiston leivän molemmilta puolilta. Hukkapalakin pääsi pannulle hetkeksi paahtumaan. Annoksiin tuli leivän lisäksi kylmäsavulohta ja muutama pannulla paahdettu kirsikkatomaatti ja näköjään tuoretta oreganoa, se on parhaiten talvehtinut yrtti tällä kaudella. Siitä on riittänyt moniin ruokiin ja sen varret ovat niin pehmeitä, että nekin voi syödä. 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Täyttävä linssikeitto


Olemme edelleen siinä moodissa, että käymme kaupassa vain, kun maito on lopussa tai on jotain muuta erityistä asiaa tontin ulkopuolelle. Niinpä myös kotona olevia varastoja on käytetty aika mukavasti pois, kun emme koko ajan ramppaa ostamassa uutta ruokaa. 

Osuin näkemään instassa kuvan kreikkalaisesta linssikeitosta ja tuumin heti, että tuota täytyy kokeilla. Lyhyenä hetkenä-blogissa keitto oli oikein postattunakin, mutten nyt jostain syystä saa blogia näkyville. Kokeilen myöhemmin, jos voisin linkittää asiallisesti sinne, mistä vinkin löysin. EDIT: Nyt toimii taas: Kreikkalainen linssikeitto.  Pia kertoi löytäneensä keiton alun perin Baba Lybeckin tekemänä Etiketti-sivustolta (varmaan lehdestäkin).

Soveltelin hieman sen mukaan mitä varastoistani löytyi ja tulin lisänneeksi keittoon tetran kikherneinäkin, mutta se saattoi olla vähän liikaa ja turhaakin. Hyvää kyllä, mutta keitto oli niin topakkaa, että olin päiväunien tarpeessa syötyäni kaksi kauhallista keittoa. Edelleen pidän kuvakuria, yhdellä kuvalla siis mennään! Tästä syö kyllä neljä henkilöä aivan varmasti, eli me kahdena päivänä. 

Kreikkalainen linssikeittiö omana sovelluksenani

  • 2 dl linssejä (punaisia ja vihreitä, purkinpohjia myöten)
  • 1 tetra (3 dl) kikherneitä
  • 6 pientä perunaa 
  • 1 punasipuli
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 litra vettä + 2 dl vettä tomaattipurkkien huuhteluun
  • 1 tölkki (400 g) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (muita tomaattituotteita ei oikein tällä erää talosta löytynyt)
  • 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
  • 1 tl bruschetta-tahnaa (sellaista todella maukasta kirkkaanpunaista tomaattiseosta, joka kertoo olevansa bruschettaa varten, mistä lie meille purkki löytynyt)
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl tummaa kuivaa fariinisokeria
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl kuivattua yrttiseosta (viime kesän tuotoksia pihan kulatungista)
  • 2 rkl smetanaa (siihen se vegaaniajatus sitten lätsähti)
  • tuoretta lehtipersiljaa
Huuhtelin linssit ja jätin ne valumaan siivilään, samoin kikherneet. En muuten muistanut ottaa talteen kikherneiden lientä, olisi voinut tehdä taas marenkia. Mutta siis ei tehdä. 

Kuorin perunat, leikkasin ne pieniin paloihin ja laitoin kylmään veteen odottamaan. Silppusin sipulin. Availin tomaattipurkit ja kokosin muut ainekset lähettyville. 

Kaadoin todella reippaasti oliiviöljyä kattilaan ja kuumensin sitä pari minuuttia. Kumosin kattilaan sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä hetkisen. Sitten lisäsin mukaan valutetut linssit ja vettä noin litran. Sekoittelin ja jätin linssit kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. 

Seuraavaksi lisäsin kattilaan tomaattituotteet (kokonaiset tomaatit purkista, paseeratun tomaatin ja sen tanhan), kikherneet ja perunat. Huuhtelin tomaattipurkit ja kaadoin huuhteluvedenkin kattilaan. Nyt alkoi olla keskikokoinen kattilani aika täynnä. Piti varovasti sekoitella ja nostaa keitto kiehumaan lempeästi. 

Maustoin keittoa sokerilla, suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan vielä sitruunamehua ja sekoittelin, keitto oli  melkoisen sakeaa, mutten lisännyt vettä, koska kattilan reunat. Maistelin ja aloin olla makuun aika tyytyväinen. 

Annoksiin nostin kaksi kauhallista sakeaa keittoa, pinnalle lusikallinen smetanaa ja tuoretta lehtipersiljaa. Piti ottaa välilevot, ennen kuin jaksoin laittaa keitonloput rasiaan ja ripustaa pyykit, oli niin tuhtia ruokaa. Mutta erittäin hyvää! 

tiistai 5. maaliskuuta 2024

Pikainen leipäjuustojälkiruoka

Eilen minun teki mieli saada kermassa haudutettua leipäjuustoa hillojen kera. Hilloja ei taloudesta enää löytynyt, mutta hoksasin kokeilla nyt sesongissa olevia veriappelsiineja hillojen sijaan. 

Leipäjuusto veriappelsiinien kera

  • 300 g leipäjuustoja paloiksi leikattuna
  • 1 dl kermaa
  • 2 tl kuivaa irrallista ruotsalaista fariinisokeria
  • 2 veriappelsiinia
Kaadoin puolet kermasta pienen foliovuoan pohjalle ja siihen päälle asettelin leipäjuustopalat. Kaadoin loput kermasta juuston päälle ja ripottelin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja laitoin vekottimen päälle 200 asteessa vartiksi. Sinä aikana leikkasin veriappelsiinien kuoret pois ja hedelmät lohkoihin. Annoksiin nostin kulhon pohjalle paahtuneet juustopalat, hieman kermakastiketta ja appelsiinilohkot. Päälle ripottelin vielä pikkuisen fariinisokeria ja puristin appelsiinien kuorista irtoavaa mehua. Olipa hyvää! Appelsiinit olivat aivan mainio hillojen korvike. Tänä vuonna veriappelsiinit ovat olleet poikkeuksellisen hyviä ja tummanpunaisia. 

keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Korealainen pyttipannuke

Siskoni oli meillä muutaman päivän ja söimme, joimme ja katsoimme Koreaa. Saldona oli kokonainen pitkä k-drama, 40 jaksoa Absolute Boyfriendiä, kaksi kokonaista korealaista päivällistä, vähän nukkumista ja tilkkeinä k-pop-videoita. Nyt on tuttu haikea olo, kun on pitänyt päästää irti pitkän sarjan hahmoista ja siskon seurasta. 

Edellisten päivien päivällisistä jäi hieman aineksia korealaiseen tähdenlentoon. Samalla menivät loppuun sivukkeet, joita tein maanantaina ja tiistaina. CampaKimchi on jo loppunut ja arvelen, ettei minun kannata enää laittaa alulle isoa satsia kimchiä ennen seuraavaa CampaReissua. Käytämme pois pieniä ostokimchipurkkeja. Tämän päivän ruoassa oli kaikenlaista omasta ja asiakkaan päästä

Korealainen pyttipannu

  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 10 cm pätkä purjoa silputtuna
  • 2 pientä punaista suippopaprikaa (noin etusormeni kokoista)
  • 2 kananmunaa
  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 2,5 dl tähderiisiä
  • 2 annospalaa bulgogilohta (tätä tein aiemmin tähän tapaan)
  • 1 dl sulatettuja katkarapuja (vähän tarpeettomia, mutta sainpa pussinpohjan käytettyä)
  • 1 dl pakasteherneitä
  • 2 rk sitruunamehua
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl osterikastiketta
  • pippuria


Tähdesivukkeet

Paistoin ensin wokkiöljyssä purjoa ja paprikaa silppuna pari minuuttia ja kumosin ne lautaselle. Rikoin kaksi kananmunaa samalle pannulle, öljyä ei tarvinnut lisätä tässä välissä. Kääntelin kananmunia lastalla hetkisen ja kumosin massan samalle lautaselle kuin paprikan ja purjon. Lisäsin hieman öljyä ja riisin, jonka pienin puuhaarukalla. Paistelin riisiä kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan sitruunamehun, soija- ja osterikastikkeet, sekoittelin. 

Lisäsin pannulle kaksi palaa tähdelohta, sulatetut katkaravut ja herneet ja sekoittelin hyvin. Palautin pannulle riisin, lohen ja katkisten seuraksi paprikan, purjon ja kananmunan, sekoittelin taas. Lopuksi vielä viimeistelin pippurilla ja lirauksella sitruunamehua. Annokseen nostelin vielä loput soijamarinoidut viiriäisenmunat ja muutamat viipaleet jälkimarinoiduista munakoisoviipaleista. Katkaravut olisi voinut jättää poiskin, niin suuri pannullinen ruokaa tästäkin tuli. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan välilehdille Tähdenlennot ja Pöytä Koreaksi. Allaolevassa kuvassa (jota en ole itse ottanut) on korealaisen huippukokouksemme tähdet, joille annan nimet Ex, Maskeeraaja ja Robotti, sillä en koskaan muista kenenkään sarjojen hahmojen nimiä. Vaikka nyt muistankin, että keskimmäisen henkilön nimi on Dada. 

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Yhden kuvan taktiikalla – curry


Toissapäivänä meillä oli haudutuspäivä, kokonainen broileri pötkötti crockpotissa monta tuntia, kiitos edullisen sähkön. Haudutuspata nyt ei muutenkaan ole kovin sähkösyöppö, sitä voisi kyllä melko huoleti käyttää vaikka joka päivä. Tuolloin haudutus onnistui oikein hyvin, broilerista tuli mehukasta ja oli helppo irrottaa lihat luista. Söimme sinä päivänä ostopitat runsain täyttein, vieläkin kaihertaa se muutaman viikon takainen epäonnistuminen pitaleipien kanssa. Kokeilen ihan varmaan jonain vuonna taas uudelleen. 

Eilen meillä oli sitten jatkojalostus-, eli tähdenlentopäivä. Keräilin vihanneslaatikosta ja pantrystä erinäisiä aineksia ja kehitin niistä jonkunsotrin curryn ja sitä samaa syömme vielä toisenkin aterian, sillä sitä tuli paljon. Tästä olisi hyvin syönyt neljä henkilöä ja jonkun sivukkeen kanssa vaikka kuusikin. Vihjeitä katsoin jonkun verran tästä blogista. Vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meiltä nyt sattui löytymään. 

Chicken curry useammalle kuin kahdelle

  • 2/3 haudutetun yrttimaustetun broilerin lihoista 
  • 1 muhkea keväsipuli (oikein tavallista muhkeampi)
  • puolikas punaista suippopaprikaa
  • nyrkkini kokoinen pala parsakaalia 
  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 1 tomaattipyrekuutio (sellainen fondityyppinen, ostettu jostain tarjouksesta, ilmeisesti pastaruokiin erityisesti sopiva)
  • 2 rkl mangochutneyta
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 1 tl inkivääritahnaa
  • 1 tetra (2,5-3 dl) pizzakastiketta (koska paseerattua tomaattia ei ollutkaan)
  • 1 2 dl tetra kookosmaitoa
  • 2 dl vettä 
  • 1 tl currya
  • 0,5 tl chilihiutaleita
  • ripaus suolaa ja pippuria (broileri oli jo valmiiksi maustettua, joten suolaa ei juuri tarvinut)
Kuumensin laakeassa kasarissa (jota enää harvoin käytän, sillä en usein tee suurempia määriä ruokaa kerralla) lorauksen wokkiöljyä ja kuullotin siinä silputtua sipulia, suikaleiksi leikattua paprikaa ja nupuiksi irroteltua parsakaalia. Lisäsin mukaan mangochutneyn, sen tomaattifondin, chillihiutaleita, valkosipulin, inkiväärin, currya ja lopuksi broilerin paloiksi leikattuna. Sekoittelin ja lisäsin mukaan pizzakastikkeen, kookosmaidon ja vettä sen verran, että muodostui mukavasti kastiketta. Annoin kastikkeen kiehua hissuksiin noin puoli tuntia ja maistelin. Pippuria sai laittaa ihan kunnolla, suolaa vain ihan vähän. Söimme tätä pikkuisen kuumottavaa kastiketta riisin kanssa ja niin me teemme tänäänkin. 

Kuten ole tässä vuoden alussa päättänyt, en kuvaa niin hulluna ruoka-annoksia, en siis ota kymmentä samanlaista kuvaa annoksesta. En nytkään ottanut. Mutta voisin antaa itselleni luvan ottaa pari erilaista. Tai tekovaiheesta jotain. Kunhan en palaa vanhoihin pahoihin tapoihin. 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Väärän päivän kalakeitto talvihorroksen aikaan

Olen tosi huono muistamaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä korvapuusti- ja keittopäiviä, mitä nyt milloinkin instassa ja blogeissa näkyy. Olisi hauska osallistua, mutta hoksaan ne vasta, kun jotain muuta on lautasilla tai kello on niin paljon, ettei enää ole intoa alkaa leipoa. Leipominen on muutenkin jäänyt tosi vähälle viime aikoina, oikeastaan vuosina. Pitäisi leipoa niin pieniä määriä, että ne tulisi syötyä säällisessä ajassa, ettei siinä oikein ole mieltä. 

Juttelin vähän aikaa sitten siskoni kanssa päivän ruokasuunnitelmista ja hän silloin oli aikeissa tehdä lohikeittoa pitkästä aikaa. Minullekin tuli ajatus, että kun seuraavan kerran ostan lohta, teen minäkin lohikeiton. Ja niin teinkin, tosin päivän myöhässä kansalliseen kalakeittopäivään nähden. Blogissakaan ei ole kuin pari kala- tai lohikeittoa, joten yksi vielä mahtuu, olkoonkin että se syötiin päivän myöhässä ja postaan paljon myöhemmin. Viikon ainakin. Olen melko viikkopöllö nykyään, olen osittain talvihorroksessa. Sen näkee siitäkin, että Googlen mukaan en viime kuussa käynyt  kuin kolmessa paikassa ja nekin olivat kaikki alle 15 km päässä kotoa. 

Myöhästynyt lohikeitto kahdelle

  • 4 pientä perunaa (enempiä ei taloudesta löytynyt)
  • 3 porkkanaa
  • 2 kevätsipulia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl voita
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 250 g lohta kuutioiksi leikattuna
  • 5 dl vettä 
  • pieni hippunen sahramia
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta tilliä
  • 0,5 dl kermaa
Luulin, että meillä on enemmäkin perunoita, mutta niille oli käynyt huonosti, pussissa oli pitkiä ituja ja niitä minä en pysty kohtaamaan. Antti vei pussin varastoon ja laittaa perunat sitten multaan, jos kevät joskus tulee. Hän kuitenkin löysi toisen pussin perunoita, sieltä löytyi neljä pientä asiallista perunaa, jotka saivat luvan riittää. Porkkanaa oli kylliksi, sitä tuli nyt enemmän keittoon kuin perunaa, vaikka yleensä teen toistepäin. 

No, joka tapauksessa kuorin ja leikkasin perunat ja porkkanat kuutioiksi ja sipulit viipaleiksi. Säästin hieman sipuleiden vihreitä osia annosten päälle ripoteltavaksi. Tilliäkin leikkasin jo valmiiksi silpuksi. En ollut muistanut omaa tillivinkkiäni, joka kuuluu näin: Jätä perjantaina ostamasi tillinippu pussissaan pöydän reunalle pötkölleen äläkä vilkaisekaan siihen viikonlopun aikana, mikäli on tarkoitus käyttää tilliä sitten joskus. Sitten joskus ota tilli esille ja kas, se on ihan kunnossa. Olin laittanut tillin pussista purkkiin ja purkkiin vettä ja tilli oli kuoleman kielissä jo ostamista seuraavana päivänä. Vähän siitä sai vielä pelastettua. 

Leikkasin lohen kuutioiksi, kunhan olin ensin saanut se kohtuullisen sievästi leikattua irti nahasta. Loput fileestä siistin, vakumoin ja pakasti toista ateriaa varten. 

Laitoin pannulle öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille perunat, porkkanat ja melkein kaikki sipulit. Kiersin myllystä suolaa ja pippuria pannulle. Kypsentelin niitä muutaman minuutin ja kaadoin mukaan valkoviinin, joka sai kiehua olemattomiin. Kumosin pannun sisällön kattilaan (olisin voinut tehdä tämän esipaistelun kattilassakin tiskinsäästösyistä, mutta enhän minä tajunnut) ja lisäsin mukaan vettä niin paljon, että ainekset peittyivät ja tuumin, että määrästä tulisi kaksi kunnollista kulhollista ruokaa. Ripautin kattilaan vähäsen sahramia. Varastoni alkavat ehtyä, joten otan aina vain ihan vähän purkista, niin riittää vielä seuraavaankin kertaan. Joskus sekin hauskuus lakkaa, tiedän. Sitten pitää lähteä vaikka caminolle, Espanjassa sahrami ei ole niin kallista. Ei oikeastaan kallista ollenkaan.

Annoin keittopohjan kiehua noin 10 minuuttia, siinä ajassa perunat ja porkkanat kypsyivät. Lisäsin mukaan lohipalat ja lorauksen kermaa, todellakin vain noin puoli desiä. En siksi, ettei enempää ollut, vaan koska keitto oikeasti ei tarvitse kovin paljon kermaa. Annoin keiton vielä hautua muutaman minuutin, lohipalat eivät kauan tarvitse kuumauittoa. Paljon (tai no sen verran kuin oli elossa) tilliä päälle ja loput kevätsipulista annoksiin vielä ja valmista oli. Edelleen pidän kuvakuria, eikä keitosta ole kuin  yksi lautaskuva. Ennen olisi ollut ainakin 12.