tiistai 5. maaliskuuta 2024

Pikainen leipäjuustojälkiruoka

Eilen minun teki mieli saada kermassa haudutettua leipäjuustoa hillojen kera. Hilloja ei taloudesta enää löytynyt, mutta hoksasin kokeilla nyt sesongissa olevia veriappelsiineja hillojen sijaan. 

Leipäjuusto veriappelsiinien kera

  • 300 g leipäjuustoja paloiksi leikattuna
  • 1 dl kermaa
  • 2 tl kuivaa irrallista ruotsalaista fariinisokeria
  • 2 veriappelsiinia
Kaadoin puolet kermasta pienen foliovuoan pohjalle ja siihen päälle asettelin leipäjuustopalat. Kaadoin loput kermasta juuston päälle ja ripottelin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja laitoin vekottimen päälle 200 asteessa vartiksi. Sinä aikana leikkasin veriappelsiinien kuoret pois ja hedelmät lohkoihin. Annoksiin nostin kulhon pohjalle paahtuneet juustopalat, hieman kermakastiketta ja appelsiinilohkot. Päälle ripottelin vielä pikkuisen fariinisokeria ja puristin appelsiinien kuorista irtoavaa mehua. Olipa hyvää! Appelsiinit olivat aivan mainio hillojen korvike. Tänä vuonna veriappelsiinit ovat olleet poikkeuksellisen hyviä ja tummanpunaisia. 

keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Korealainen pyttipannuke

Siskoni oli meillä muutaman päivän ja söimme, joimme ja katsoimme Koreaa. Saldona oli kokonainen pitkä k-drama, 40 jaksoa Absolute Boyfriendiä, kaksi kokonaista korealaista päivällistä, vähän nukkumista ja tilkkeinä k-pop-videoita. Nyt on tuttu haikea olo, kun on pitänyt päästää irti pitkän sarjan hahmoista ja siskon seurasta. 

Edellisten päivien päivällisistä jäi hieman aineksia korealaiseen tähdenlentoon. Samalla menivät loppuun sivukkeet, joita tein maanantaina ja tiistaina. CampaKimchi on jo loppunut ja arvelen, ettei minun kannata enää laittaa alulle isoa satsia kimchiä ennen seuraavaa CampaReissua. Käytämme pois pieniä ostokimchipurkkeja. Tämän päivän ruoassa oli kaikenlaista omasta ja asiakkaan päästä

Korealainen pyttypannu

  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 10 cm pätkä purjoa silputtuna
  • 2 pientä punaista suippopaprikaa (noin etusormeni kokoista)
  • 2 kananmunaa
  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 2,5 dl tähderiisiä
  • 2 annospalaa bulgogilohta (tätä tein aiemmin tähän tapaan)
  • 1 dl sulatettuja katkarapuja (vähän tarpeettomia, mutta sainpa pussinpohjan käytettyä)
  • 1 dl pakasteherneitä
  • 2 rk sitruunamehua
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl osterikastiketta
  • pippuria


Tähdesivukkeet

Paistoin ensin wokkiöljyssä purjoa ja paprikaa silppuna pari minuuttia ja kumosin ne lautaselle. Rikoin kaksi kananmunaa samalle pannulle, öljyä ei tarvinnut lisätä tässä välissä. Kääntelin kananmunia lastalla hetkisen ja kumosin massan samalle lautaselle kuin paprikan ja purjon. Lisäsin hieman öljyä ja riisin, jonka pienin puuhaarukalla. Paistelin riisiä kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan sitruunamehun, soija- ja osterikastikkeet, sekoittelin. 

Lisäsin pannulle kaksi palaa tähdelohta, sulatetut katkaravut ja herneet ja sekoittelin hyvin. Palautin pannulle riisin, lohen ja katkisten seuraksi paprikan, purjon ja kananmunan, sekoittelin taas. Lopuksi vielä viimeistelin pippurilla ja lirauksella sitruunamehua. Annokseen nostelin vielä loput soijamarinoidut viiriäisenmunat ja muutamat viipaleet jälkimarinoiduista munakoisoviipaleista. Katkaravut olisi voinut jättää poiskin, niin suuri pannullinen ruokaa tästäkin tuli. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan välilehdille Tähdenlennot ja Pöytä Koreaksi. Allaolevassa kuvassa (jota en ole itse ottanut) on korealaisen huippukokouksemme tähdet, joille annan nimet Ex, Maskeeraaja ja Robotti, sillä en koskaan muista kenenkään sarjojen hahmojen nimiä. Vaikka nyt muistankin, että keskimmäisen henkilön nimi on Dada. 

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Yhden kuvan taktiikalla – curry


Toissapäivänä meillä oli haudutuspäivä, kokonainen broileri pötkötti crockpotissa monta tuntia, kiitos edullisen sähkön. Haudutuspata nyt ei muutenkaan ole kovin sähkösyöppö, sitä voisi kyllä melko huoleti käyttää vaikka joka päivä. Tuolloin haudutus onnistui oikein hyvin, broilerista tuli mehukasta ja oli helppo irrottaa lihat luista. Söimme sinä päivänä ostopitat runsain täyttein, vieläkin kaihertaa se muutaman viikon takainen epäonnistuminen pitaleipien kanssa. Kokeilen ihan varmaan jonain vuonna taas uudelleen. 

Eilen meillä oli sitten jatkojalostus-, eli tähdenlentopäivä. Keräilin vihanneslaatikosta ja pantrystä erinäisiä aineksia ja kehitin niistä jonkunsotrin curryn ja sitä samaa syömme vielä toisenkin aterian, sillä sitä tuli paljon. Tästä olisi hyvin syönyt neljä henkilöä ja jonkun sivukkeen kanssa vaikka kuusikin. Vihjeitä katsoin jonkun verran tästä blogista. Vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meiltä nyt sattui löytymään. 

Chicken curry useammalle kuin kahdelle

  • 2/3 haudutetun yrttimaustetun broilerin lihoista 
  • 1 muhkea keväsipuli (oikein tavallista muhkeampi)
  • puolikas punaista suippopaprikaa
  • nyrkkini kokoinen pala parsakaalia 
  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 1 tomaattipyrekuutio (sellainen fondityyppinen, ostettu jostain tarjouksesta, ilmeisesti pastaruokiin erityisesti sopiva)
  • 2 rkl mangochutneyta
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 1 tl inkivääritahnaa
  • 1 tetra (2,5-3 dl) pizzakastiketta (koska paseerattua tomaattia ei ollutkaan)
  • 1 2 dl tetra kookosmaitoa
  • 2 dl vettä 
  • 1 tl currya
  • 0,5 tl chilihiutaleita
  • ripaus suolaa ja pippuria (broileri oli jo valmiiksi maustettua, joten suolaa ei juuri tarvinut)
Kuumensin laakeassa kasarissa (jota enää harvoin käytän, sillä en usein tee suurempia määriä ruokaa kerralla) lorauksen wokkiöljyä ja kuullotin siinä silputtua sipulia, suikaleiksi leikattua paprikaa ja nupuiksi irroteltua parsakaalia. Lisäsin mukaan mangochutneyn, sen tomaattifondin, chillihiutaleita, valkosipulin, inkiväärin, currya ja lopuksi broilerin paloiksi leikattuna. Sekoittelin ja lisäsin mukaan pizzakastikkeen, kookosmaidon ja vettä sen verran, että muodostui mukavasti kastiketta. Annoin kastikkeen kiehua hissuksiin noin puoli tuntia ja maistelin. Pippuria sai laittaa ihan kunnolla, suolaa vain ihan vähän. Söimme tätä pikkuisen kuumottavaa kastiketta riisin kanssa ja niin me teemme tänäänkin. 

Kuten ole tässä vuoden alussa päättänyt, en kuvaa niin hulluna ruoka-annoksia, en siis ota kymmentä samanlaista kuvaa annoksesta. En nytkään ottanut. Mutta voisin antaa itselleni luvan ottaa pari erilaista. Tai tekovaiheesta jotain. Kunhan en palaa vanhoihin pahoihin tapoihin. 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Väärän päivän kalakeitto talvihorroksen aikaan

Olen tosi huono muistamaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä korvapuusti- ja keittopäiviä, mitä nyt milloinkin instassa ja blogeissa näkyy. Olisi hauska osallistua, mutta hoksaan ne vasta, kun jotain muuta on lautasilla tai kello on niin paljon, ettei enää ole intoa alkaa leipoa. Leipominen on muutenkin jäänyt tosi vähälle viime aikoina, oikeastaan vuosina. Pitäisi leipoa niin pieniä määriä, että ne tulisi syötyä säällisessä ajassa, ettei siinä oikein ole mieltä. 

Juttelin vähän aikaa sitten siskoni kanssa päivän ruokasuunnitelmista ja hän silloin oli aikeissa tehdä lohikeittoa pitkästä aikaa. Minullekin tuli ajatus, että kun seuraavan kerran ostan lohta, teen minäkin lohikeiton. Ja niin teinkin, tosin päivän myöhässä kansalliseen kalakeittopäivään nähden. Blogissakaan ei ole kuin pari kala- tai lohikeittoa, joten yksi vielä mahtuu, olkoonkin että se syötiin päivän myöhässä ja postaan paljon myöhemmin. Viikon ainakin. Olen melko viikkopöllö nykyään, olen osittain talvihorroksessa. Sen näkee siitäkin, että Googlen mukaan en viime kuussa käynyt  kuin kolmessa paikassa ja nekin olivat kaikki alle 15 km päässä kotoa. 

Myöhästynyt lohikeitto kahdelle

  • 4 pientä perunaa (enempiä ei taloudesta löytynyt)
  • 3 porkkanaa
  • 2 kevätsipulia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl voita
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 250 g lohta kuutioiksi leikattuna
  • 5 dl vettä 
  • pieni hippunen sahramia
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta tilliä
  • 0,5 dl kermaa
Luulin, että meillä on enemmäkin perunoita, mutta niille oli käynyt huonosti, pussissa oli pitkiä ituja ja niitä minä en pysty kohtaamaan. Antti vei pussin varastoon ja laittaa perunat sitten multaan, jos kevät joskus tulee. Hän kuitenkin löysi toisen pussin perunoita, sieltä löytyi neljä pientä asiallista perunaa, jotka saivat luvan riittää. Porkkanaa oli kylliksi, sitä tuli nyt enemmän keittoon kuin perunaa, vaikka yleensä teen toistepäin. 

No, joka tapauksessa kuorin ja leikkasin perunat ja porkkanat kuutioiksi ja sipulit viipaleiksi. Säästin hieman sipuleiden vihreitä osia annosten päälle ripoteltavaksi. Tilliäkin leikkasin jo valmiiksi silpuksi. En ollut muistanut omaa tillivinkkiäni, joka kuuluu näin: Jätä perjantaina ostamasi tillinippu pussissaan pöydän reunalle pötkölleen äläkä vilkaisekaan siihen viikonlopun aikana, mikäli on tarkoitus käyttää tilliä sitten joskus. Sitten joskus ota tilli esille ja kas, se on ihan kunnossa. Olin laittanut tillin pussista purkkiin ja purkkiin vettä ja tilli oli kuoleman kielissä jo ostamista seuraavana päivänä. Vähän siitä sai vielä pelastettua. 

Leikkasin lohen kuutioiksi, kunhan olin ensin saanut se kohtuullisen sievästi leikattua irti nahasta. Loput fileestä siistin, vakumoin ja pakasti toista ateriaa varten. 

Laitoin pannulle öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille perunat, porkkanat ja melkein kaikki sipulit. Kiersin myllystä suolaa ja pippuria pannulle. Kypsentelin niitä muutaman minuutin ja kaadoin mukaan valkoviinin, joka sai kiehua olemattomiin. Kumosin pannun sisällön kattilaan (olisin voinut tehdä tämän esipaistelun kattilassakin tiskinsäästösyistä, mutta enhän minä tajunnut) ja lisäsin mukaan vettä niin paljon, että ainekset peittyivät ja tuumin, että määrästä tulisi kaksi kunnollista kulhollista ruokaa. Ripautin kattilaan vähäsen sahramia. Varastoni alkavat ehtyä, joten otan aina vain ihan vähän purkista, niin riittää vielä seuraavaankin kertaan. Joskus sekin hauskuus lakkaa, tiedän. Sitten pitää lähteä vaikka caminolle, Espanjassa sahrami ei ole niin kallista. Ei oikeastaan kallista ollenkaan.

Annoin keittopohjan kiehua noin 10 minuuttia, siinä ajassa perunat ja porkkanat kypsyivät. Lisäsin mukaan lohipalat ja lorauksen kermaa, todellakin vain noin puoli desiä. En siksi, ettei enempää ollut, vaan koska keitto oikeasti ei tarvitse kovin paljon kermaa. Annoin keiton vielä hautua muutaman minuutin, lohipalat eivät kauan tarvitse kuumauittoa. Paljon (tai no sen verran kuin oli elossa) tilliä päälle ja loput kevätsipulista annoksiin vielä ja valmista oli. Edelleen pidän kuvakuria, eikä keitosta ole kuin  yksi lautaskuva. Ennen olisi ollut ainakin 12. 

tiistai 13. helmikuuta 2024

Lämmin aamiainen pöydässä


Söimme korealaista hotpotia tässä yhtenä päivänä ja minulle tyypilliseen tapaan hotpot-laite ei päätynyt heti oikealle paikalleen säilöön (sitä paikkaa ei edes ole) vaan oli jäänyt ruokapöydälle. Seuraavana aamuna tein sillä aamiaisen pöydässä ja hotpot-vekotin sopi siihen oikein hyvin. Ei kärynnyt eikä kärventänyt mitään. Tuli myös käytettyä loppuun muutamia edellispäivän aterian aineksia, joita emme olleet jaksaneet sillä aterialla syödä. 

Lämmin aamiainen tähdenlennoista

  • 1 rkl voita
  • 2 viipaletta paahtoleipää
  • 2 tl voileipälevitettä
  • 4 kananmunaa (kaksikin olisi riittänyt)
  • pari palaa paprikaa, punaista ja keltaista
  • 5 nakkia
Laitoin hotpot-laitteen kuumenemaan ja sutikoin sen alaosan kakkuvuokamaiseen osaan pohjalle ja reunoille voita. Leikkasin nakit kolmeen palaan ja paprikapalaset suikaleisiin. Leikkasin paahtoleipäviipaleet puoliksi ja sutaisin niille hyvin kevyesti leipälevitettä. 

Kun laite oli kuuma, asettelin pohjaosalle ensin nakkipaloja neljään kohtaan, niiden vierille paprikapaloja ja tyhjiin kohtiin rikoin kananmunat kuhunkin. Tähän olisi sopinut hyvin myös sienet, tomaatit, halloumi ja lehtikaali. 

Leipäviipaleet asetin laitteet päälle paisto-osalle ja paahdoin paloja muutaman minuutin puoleltaan. Ne olivat paahtua liikaa, sillä homma kävikin nopeammin kuin oletin. Ehdin pelastaa leivät kärventymästä ja niihin tuli hauska paahtokuvio. Antti laittoi meille maitokahvit ja lisänä oli appelsiinimehua. 

Käänsin kananmunat muutaman minuutin kuluttua ja samalla nakinpalat käänsivät kylkeään. Oli oikein maistuva aamupala, ehkä turhan tuhti kahdella kananmunalla/syöjä. Tällä laitteella voisi kokeilla myös amerikkalaisten pannukakkujen paistamista oikein paksusta taikinasta. Miksi, no siksi, että voisi. Ja oli tosiaan  mukavaa, ettei tullut keittiöön yhtään käryjä, vaikka vähän sitä pelkäsin. Kuvakuri jatkuu, siksi ei ole enempää kuin postauksen avauskuva. 

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Pitkästä aikaa hotpot ja unohdettu kimchi

Monena vuonna meillä on ollut näin alkuvuodesta tapana keskittyä kotona olevien ruokatarvikkeiden tehostettuun käyttöön, kotivaraa unohtamatta. Sitä on edelleen, vaikka saisimme 10 vierasta ja pitäisi pärjätä pitempäänkin jemmavarastoilla. En tosin toivo kymmentä vierasta, introvertti tuskin koskaan toivoo sellaista. Kyllä se kuitenkin kävisi, jos kymmenen vierasta olisi kriisitilanteessa turvaa vailla ja me sen voisimme antaa. Mutta ei nyt mennä kauhuskenaarioissa sen pidemmälle. 

Tänään päivällisellä oli pitkästä aikaa korealainen hotspot, mutta harmikseni nyt muistin, että kimchi jäi ottamatta esille. Tein sen jo viime reissulta palattuamme ja suuri purkillinen alkaa olla ehtoopuolella, se ei ole vielä liian tymäkkää, mutta napakkuus alkaa olla muisto vain. Se olisi sopinut hotpotin kaveriksi oikein hyvin. Muttei siis päässyt. 

Kokosin kahden hengen hotspotiin vihanneslaatikoista yhtä jos toista ja sen lisäksi viisi nakkia. Niillä kuulkaa potkii pitkälle. Ainakin seuraavaan syömiseen. 

Korealainen viiden nakin hotspot kahdelle

  • 5 dl vettä
  • 2 tikkuaskin kokoista palaa kelpiä (kuivattua levää)
  • 1 rk sitruunamehua
  • 10 viipaletta kuivattua herkkisientä
  • 2 dl kiehuvaa vettä
  • 10 mandua (aasialaista mykyä, nämä olivat Lidlistä, joku kasvistäyte niissä taisi olla)
  • nyrkkini kokoinen pala parsakaalia nupuiksi irroteltuina (minulla ei ole kovin isot kädet)
  • 1/4 keltaista suippopaprikaa
  • 1/4 punaista suippopaprikaa
  • 1 porkkana
  • 5 cm pätkä purjoa
  • kourallinen tuoreita pinaatinlehtiä
  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 5 nakkia

Kastike

  • 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
  • 1 tl cochujangia (korealainen chilitahna)
  • 1 tl doenjangia (korealainen soijapaputahna)
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 tl sitruunamehua
  • 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
  • 0,5 tl murskattua valkosipulia
  • 0,5 tl inkivääritahnaa
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • paahdettuja seesaminsiemeniä
Valmistin ensin keittoliemen, kiehautin 5 dl vettä yhdessä kelp-palojen ja sitruunamehun kanssa. Jätin liemen kattilaan odottamaan. Kiehautin vielä pari dl vettä ja laitoin kuivatut sieniviipaleet kuumaan veteen likoamaan. Käytin nyt ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten kuivaamiani sieniä. Kun sienet olivat lionneet vedessä noin 10 minuuttia, kaadoin noin desin verran liotusvettä keitinliemikattilaan ja loput pois ja jätin liotetut sienet lautaselle odottamaan. 

Leikkasin paprikat, purjon ja porkkanan suikaleiksi ja otin esille valmismandut (gyoza-nimellä taisivat olla kaupan). Leikkasin viiteen nakkiin viiltoja kahdelle reunalle ja leikkasin vielä nakit puoliksi. Laitoin nakit pannulle paahtumaan muutamaksi minuutiksi, pienet viillot avautuivat sopivat nakeissa, joten niitä olisi helppo syödä puikoilla. 

Sekoitin kastikkeen ainekset tasaiseksi ja jaoin kahteen annoskuppiin, pinnalle ripottelin seesaminsiemeniä. Laitoin hotpot-laitteeseen virran päälle ja luritin sen pohjalle 1 rkl verran wokkiöljyä. Kun laite oli kuumentunut, asettelin sen pohjalle kehään (kyseessä on sähkölaite, jolla on kakkuvuokamainen rinkula, jonka päällä voi paistaa vaikka lihapaloja ja reunaosissa kypsentää kasviksia liemessä) noin puolet valmistelluista kasviksiksi ja sienistä sekä puolet manduista. Kaadoin astiaan liemen ja kun liemi alkoi laitteen kuumentuessa kiehua, kääntelin kasviksia ja manduja niin, että ne varmasti kypsyivät. Lisäsin mukaan tuoreet pinaatinlehdet ja pannulla käytetyt nakkipalat. 

Kun kaikki oli kypsää, lusikoimme kummallekin kulhollisen kaikkia aineksia ja loppuun liemeen asettelin kypsymään loput ensimmäiseltä kierrokselta jääneet ainekset. Hotpotia pitää jaksaa aina syödä ainakin kaksi annosta, siksi ei pidä valmistella aineksia liikaa. 

Annoksen päälle lusikoimme tujakkaa punaista kastiketta, joka on melko samanlaista kuin bibimbapin päälle tuleva kastike. Se maustaa koko annoksen sopivasti. Kuivatut sienet maistuivat mainioille uudelleen elvytettyinä ja kaikki muukin oli oikein maukasta. Hieman kastike nosti hikeä otsalle, muttei liikaa. Jaksoimme syödä kaiken, mikä oli hyvä juttu. Taas sen huomasi, että aika pienestä määrästä aineksia tulee tarpeeksi ruokaa ja suurin osa kasviksia. Eikä jää tähdenlentoja




Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. Tämä oli kyllä myös hieman omasta tai asiakkaan päästä-kategoriaa, sillä en enää katsonut ohjeita muuten kuin kastikkeen suhteen. Korea on jo keittiössäni niin suuressa osassa, että osaan jo hieman itsekin. 

perjantai 9. helmikuuta 2024

Saksahtava lyttypottusalaatti

Näin instagramissa perunasalaatin, jonka tahdoin toistaa. Näin siitä untakin viime yön, joten oli helppo sitten toteuttaa suunnitelma tänään. Pikkuisen tein lisäyksiä, koska minua huvitti. 

Lyttypottusalaatti

  • 8 noin kananmunan kokoista perunaa kuorittuna ja höyrytettynä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • ripaus gochugarua (korealaista chilirouhetta)
  • 1 pieni purkki kreikkalaista jogurttia (noin 5-6 rkl)
  • 2 rkl majoneesia
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl dijon-sinappia
  • suolaa ja pippuria
  • 10 cm pala kurkkua
  • 1/2 keltaista suippopaprikaa
  • 1/2 punaista suippopaprikaa
  • 1 pieni ranskalainen sipuli (viime reissulta yhä täysin kunnossa oleva, toimme monta pussia näitä kotiin) 
  • 1 kevätsipuli
  • pinaatinlehtiä (noin 12 suurehkoa lehteä silpuksi leikattuina)
  • 1 paketti amerikanpekonia
  • tuoretta persiljaa
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja lytistin kypsennetyt kuoritut perunat leivinpaperin päälle uunipellille. Lurittelin perunoille hieman oliiviöljyä ja kiersin myllystä suolaa ja pippuria. Viimeistelin maustamisen korealaisella chilijauheella. Laitoin pellin uuniin noin 25 minuutiksi. 

Perunoiden paahtuessa valmistelin muut ainekset. Leikkasin paprikat ja kurkun pieniksi kuutioiksi, kevätsipulin paloiksi ja raastoin sipulin hienoksi raasteeksi. Sekoitin kulhossa jogurtin, majoneesin, sitruunamehun ja sinapin kastikkeeksi, jonka maustoin vielä suolaripauksella ja pippurilla. Yhdistin kulhoon sipulit, pinaatit ja kurkku- ja paprikakuutiot. 

Levitin pekoniviipaleet kylmälle pannulle ja laitoin liekin pannun alle. Paistoin pekonit rapeiksi ja leikkasin viipaleet pienempiin paloihin. Kun perunat olivat paahtuneet, sekoitin ne yhdessä pekonipalojen kanssa kulhossa oleviin muihin aineksiin. Maistelin, lisäsin mukaan persiljan ja vielä hieman pippuria. 

Oli oikein hyvä täyttävä ruoka, en nyt oikein tiedä miksi tätä pitäisi sanoa salaatiksi, mutta sanotaan nyt sitten. Määrä oli sopiva kahdelle, ei jäänyt tähdenlentoja. Enempiä kuvia ei ruoasta ole, sillä pidän itselleni tiukkaa kuvauskuria, ei kymmentä kuvaa samasta asiasta!

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Maa-artisokkia siiderissä, kermassa, pannussa ja uunissa

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa melkoisesti. Rypistin viime CampaReissun tapahtumat kymmeneen postaukseen jo loka-marraskuun vaihteessa ja sitten loppui postauspuhti. Ei tullut mitään joulupostauksia eikä uudenvuodenkaan. Olemme viettäneet aikalailla talvihorrosta, mutta olen saanut kuitenkin aikaiseksi melkoiset kuvasiivousoperaation ja samalla merkinnyt omaan googlekarttaamme kaikkien neljän edellisen matkan suosikkikohteet lisäten kaikkiin kuvan tai useammankin.

Tässä hommassa meni parisen viikkoa ja kuva-arkisto putsaantui huomattavasti. Komensin itseäni palaamaan kuvausasioissa henkisesti 1900-luvulle, en saa enää ottaa kymmentä samanlaista kuvaa ruoka-annoksesta, kirkosta tai vesitornista. Yksi tai kaksi riittää. Leikin, ettei minulla ole kuin 24 kuvan rulla/päivä. 


Olemme kuitenkin syöneet melkein joka päivä, muttei mitään erityistä uutta, tai sellaista, josta ei olisi jo postausta. Ravintoloissa ei ole juuri tullut käytyä, joulukuussa Tallinnassa muutamassa, mutta nekin olivat ennalta tuttuja paikkoja. 

Tänään hoksasin instasta Rivercottagen ohjeen maa-artisokille ja minulla oli jo valmiiksi pussi näitä mutkikkaita mökylöitä varastossa. Koko resepti oli postauksessa ja minähän sitä matkimaan. Pienensin ohjeen suurpiirteisesti ja vielä vähän vähemmänkin olisin voinut tehdä. 

Maa-artisokkia siiderissä, kermassa, pannussa ja uunissa

  • 300 g kuorittuja maa-artisokkia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl kuivaa siideriä 
  • 1 dl kermaa
  • timjamia
  • suolaa ja pippuria
  • kourallinen pankomuruja
Kuumensin uunin 220 asteeseen ja odotellessa kuorin artisokat ja leikkasin ne paloiksi. Kaadoin pieneen valurautapannuun oliiviöljyä ja kääntelin sokkapaloja öljyssä. Nostin pannun uuniin 10 minuutiksi. Sen jälkeen lisäsin pannulle siiderin, kerman, timjaminoksia sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Jatkoin paistamista noin 15 minuuttia. Kerran tänä aikana otin pannun uunista ja kääntelin artisokkapaloja. Kermasta ja siideristä muodostui mukava paksuhko kastike. Kun kakkutikku meni artisokkapalasta läpi sutjakasti, olivat palat kypsiä. Ripottelin pinnalle vielä kourallisen pankomuruja ja palautin pannun uuniin siksi aikaa, että panko ruskettui kivasti. Kaikkiaan pannu oli uunissa noin 35 minuuttia. Oikein hyvä sivuke valmiiden kalapullien ja höyrytetyn parsakaalin kanssa. Mutta kaksi artisokkaa vähemmän olisi piisannut.